Kuoromusiikkia vuosisatojen taitteesta, osa 2
Greta Dahlströmin eloisa sävellystyyli
Suomalaisen kuoromusiikin kultakaudeksikin tituleeratun kansallisromanttisen ajanjakson merkittävimpinä kuorosäveltäjinä pidetään Toivo Kuulaa (1883–1918), Jean Sibeliusta (1865–1957), Leevi Madetojaa (1887–1947) ja Selim Palmgreniä (1878–1951), muiden muassa. Mutta mitä kuoroteoksia löytyi 1800–1900 -lukujen taitteessa eläneiltä suomalaisilta naissäveltäjiltä?
Motivaatio kevään 2022 aikana kirjoittamaani tutkielmaan ”Kuoromusiikkia vuosisatojen taitteesta” syntyi samasta ajatuksesta kuin tämän blogin pitäminen: tarpeesta nähdä kuoromusiikin historiaa monipuolisemman ja moniäänisemmän näkökulman kautta. Tutkimistani säveltäjistä L. Onervasta kertovan tekstin löytääkin jo täältä. Nyt sukelletaan Greta Dahlströmin kuorosävellysten pariin!
Säveltäjä Greta Dahlström. Atelier Apollo. Sibelius-museo (Stiftelsen för Åbo Akademi).
Kuoromusiikki oli tärkeässä asemassa Greta Dahlströmin tuotannossa, mutta myös erottamaton osa hänen ammatillista ja henkilökohtaista elämäänsä. Greta Dahlström toimi sekä kuoronjohtajana että kuoroteosten säveltäjänä. Dahlströmin teokset tulivat esitetyiksi muun muassa hänen omien kuorojensa toimesta ja hänet tunnettiin säveltäjänä erityisesti kuoroyhteisössä. Hänen kuoroteoksensa voittivat palkintoja sävellyskilpailuissa ja muutama niistä julkaistiin muun muassa Westerlund-kustantamon toimesta. Siitä huolimatta Dahlström on nykyään melko tuntematon nimi suomalaisen kuoromusiikin kentällä.
Greta Dahlström (os. Stenbäck) syntyi vuonna 1887 Tyrväällä viisilapsisen perheen keskimmäiseksi. Musiikki kiinnosti Dahlströmiä aivan pienestä lapsesta asti. Dahlströmin molemmat vanhemmat olivat hänen mukaansa musikaalisia ja äiti olikin hänen ensimmäinen piano-opettajansa. Pianotunnit Dahlström aloitti 6-vuotiaana. Äidiltään Dahlström sai kuulla, että on ihmisiä, jotka osaavat laulaa nuoteista, ja tämä kuulosti hänestä hyvin kiehtovalta. Dahlström muisteli myös isäänsä erityisen musikaalisena.
Dahlström aloitti koulunkäyntinsä yksityisesti kotiopettajattaren johdolla ja siirtyi Helsinkiin käymään yksityistä tyttökoulua 1901. Tien säveltämisen maailmaan tarjosi vuonna 1882 perustettu Helsingin musiikkiopisto, nykyiseltä nimeltään Sibelius-Akatemia, jonne Greta Dahlström pääsi syksyllä 1903 opiskelijaksi. Dahlströmin pääaine musiikkiopistossa oli pianonsoitto, mutta hän opiskeli myös musiikin teoriaa, yleistä musiikkioppia ja analyysia, säveltapailua, kenraalibassoa ja kontrapunktia opettajanaan Martin Wegelius. Säveltapailu ja musiikin teoria sekä kontrapunkti olivat Dahlströmin lempiaineita.
Greta Dahlströmillä oli hyvin kattava koulutustausta pedagogisissa aineissa. Hänen suorittamiensa tutkintojen lista on hengästyttävä ja sisältää niin laulupedagogisia kuin englannin kielen opettajan tutkintoja. Dahlström päätyi päivätöihin musiikinopettajaksi. 1900-luvun alussa hän opetti pianonsoittoa ja musiikinteoriaa Helsingin musiikkiopistossa ja vuodesta 1915 alkaen laulua Helsingin ruotsinkielisissä kouluissa. Avioiduttuaan vuonna 1925 Dahlström muutti Turkuun, jossa opetti laulua Turun ruotsinkielisissä kouluissa.
Greta Dahlström työskenteli kuoronjohtajana johtaen ruotsinkielisen työväenopiston kuoroa, ruotsinkielisen Martta-yhdistyksen kuoroa ja myöhemmin myös Åbo Damköriä. Dahlström oli perustamassa Turun ruotsinkielisen koululaitoksen orkesterikoulua 1941 ja myös opetti koululaitoksessa. Hänellä oli useampia luottamustoimia ja hän kirjoitti musiikkikritiikkejä Åbo Underrättelseriin sekä esiintyi radioesitelmissä Yleisradiossa.
Greta Dahlström vuonna 1966. Sibelius-museon arkisto.
Kiinnostus tutkimukseen kasvoi opintojen aikana Helsingin musiikkiopistossa. Dahlströmin opettajana ollut Martin Wegelius oli sovittanut kansansävelmiä kuorolle. Musiikkiopistossa Dahlström tutustui myös musiikintutkija Otto Anderssoniin, joka kehotti häntä hakemaan kenttäkeräysstipendiä Svenska litteratursällskapetilta. Dahlströmin keräysretket kohdentuivat Turunmaan saaristoon, erityisesti Korppooseen, Nauvoon ja Houtskariin. Hänestä tuli ajan myötä yksi tärkeimmistä suomenruotsalaisen kansanmusiikkiperinteen tallentajista. Hän keräsi sävelmiä lähes 40 vuoden aikana enemmän kuin kukaan muu yksittäinen kerääjä on suomenruotsalaista kansanmusiikkia tallentanut – Svenska litteratursällskapetin kansanperinnearkistossa on yli 3200 Dahlströmin keräämää toisintoa lähes 400 eri esittäjältä.
Dahlström myös piti kansanmusiikkiaiheisia luentoja yhdessä aviomiehensä kanssa Turussa syksystä 1924 alkaen. Useiden vuosien ajan yleisöä ilostuttaneita luentoja elävöitettiin musiikkiesimerkeillä, joita puoliso Svante Dahlström lauloi Greta Dahlströmin esitelmöinnin lomassa.
Greta Dahlström matkusti monipuolisen kielitaitonsa turvin paljon eri puolella Eurooppaa. 1950- ja 1960- luvuilla hän teki matkoja kansainvälisiin musiikkikongresseihin, joihin osallistui myös esitelmöijänä kertoen suomenruotsalaisesta kansanlauluperinteestä.
Greta Dahlström.
Muutama Dahlströmin tekemistä matkoista suuntautui sävellys- ja kuoronjohtotapahtumiin. Syyskuussa 1950 hän osallistui ensimmäiseen kansainväliseen naissäveltäjien kilpailutapahtumaan Die Frau in der Musik. Baselissa järjestetyssä kilpailussa Suomea edustivat Dahlströmin lisäksi myös Helvi Leiviskä ja Heidi Sundblad-Halme. Dahlström osallistui useamman kerran myös Suomessa pidettyihin, kuten SULASOLin järjestämiin, sävellyskilpailuihin. Hänen kuorosävellyksensä pärjäsivät kilpailuissa hyvin: esimerkiksi Nu sprida de vita nätterna tuli vuonna 1939 jaetulle toiselle sijalle Svenska sång- och musikförbundetin sävellyskilpailussa, Låt i skogan voitti toisen palkinnon vuonna 1947 ja vuoden 1948 kilpailussa ansioituivat En majvals ja Ode till en blomsteräng.
Dahlström kouluttautui kuoronjohtajana vielä Helsingin Musiikkiopistosta valmistumisensa jälkeen muun muassa FSSMF:n johtajakursseilla. Sibelius-museon arkistosta löytyneiden kansainvälisten kuoroleirien käsiohjelmista päätellen voisi päätellä, että Dahlström on osallistunut kuoromusiikin festivaaleille ja koulutustapahtumiin myös ulkomailla.
Dahlström oli ilmeisen pidetty niin opettajana, kuoronjohtajana, esitelmöijänä, tutkijana kuin säveltäjänä. Häntä kuvailtiin temperamenttiseksi musiikinopettajaksi, jonka johtamat konsertit ja esiintymiset jäivät muistiin. Muut säveltäjät lähettivät Dahlströmille lahjaksi kuoroteoksia. Keräysmatkoillaan saaristossa liikkuessaan hän oli tervetullut vieras: Dahlströmin syntymäpäivää juhlistettiin serenadein, hänet kutsuttiin paikallisten häihin, kastetilaisuuksiin ja hautajaisiin. Hänelle myönnettiin Svenska litteratursällskapetin Åhmanin palkinto 1925 ja 1969 sekä Otto Andersson -mitali 1969. Greta Dahlström kuoli Turussa 1978 90- vuotiaana.
Dahlström aloitti säveltäjänuransa tiettävästi vasta 1930-luvulla ollessaan nelissäkymmenissä, joskin muutamia kansansävelmiin tehtyjä kuorosovituksia löytyy jo 1920-luvulle päivättyinä. Hänen tuotannostaan löytyy 22 sävellystä ja 7 sovitusta sekakuorolle, 10 sävellystä ja 13 sovitusta naiskuorolle, yksi sovitus lapsikuorolle ja jousille sekä yksi sovitus mieskuorolle. Kuoroteosten lisäksi Dahlströmin tuotannossa on paljon teoksia pianolle, yhdelle tai kahdelle lauluäänelle pianosäestyksellä, ja teoksia jousille, joko orkesterina tai pienempänä kokoonpanona. Kansansävelmien kerääminen on ollut Dahlströmille suuren intohimon lähde ja erilaisille kokoonpanoille tehdyt kansanlaulusovitukset muodostavat merkittävän osuuden hänen säveltuotannostaan.
Tutustuin Greta Dahlströmin tuotantoon Sibelius-museossa säilytettävien käsikirjoitusten kautta. Sekakuorotuotanto on pääosin neliäänistä, naiskuorolle kirjoitettu materiaali 3–4-äänistä, tosin osassa kappaleita on kuoron lisäksi solistille kirjoitettuja osuuksia. Kuorosatsi on kaikkien stemmojen osalta kirjoitettu luontevalle alueelle, se on laulullista ja useimmiten sellaista, johon harrastelijakuoronkin olisi helppo tarttua. Suurin osa teoksista melko lyhyitä, muutaman käsin kirjoitetun sivun mittaisia.
Nostan lähempään tarkasteluun sekakuorolle sävelletyn Nu sprida de vita nätterna -kappaleen vuodelta 1939. Dahlström lähetti teoksen Svenska sång- och musikförbundetin sävellyskilpailuun nimimerkillä ”Esbo”. Kilpailuun toivottiin teoksia, jotka olisivat uusia, helposti omaksuttavia, kansanomaisia, säestyksettömiä sekakuoroteoksia, joista muutama voitaisiin myös valita osaksi Tammisaaren laulujuhlien ohjelmaa vuonna 1941. Palkintolautakunnassa olivat Selim Palmgren, Leo Funtek, Emil Johnsson ja Valter Lindberg. Lautakunta totesi, ettei yksikään teos ollut ensimmäisen sijan arvoinen. Dahlströmin teos voitti kuitenkin 1500 markan suuruisen jaetun toisen sijan palkinnon yhdessä Taneli Kuusiston Låt vid gunganin kanssa.
Kuten monet muutkin Dahlströmin kuoroteoksista, myös Nu sprida de vita nätterna on sävelletty Arvid Mörnen runoon. Runo löytyy vuonna 1924 julkaistusta kokoelmasta Vandringen och vägen:
Nyt levittävät valkoiset yöt
päivänsarastuksen runoillun ja unelmoidun,
kun iltojen kaste lakeuksien yllä
helmiäisvälkkeensä tyhjentää.
Nyt kulkevat kultaiset päivät
yli maiden vihreiden ja orvokinsinisten,
ja koivut välkehtivät haassa
vasten auringonsinenhohtoista taustaa.
Nyt lipuvat pilvenhahtuvat hitaasti myötätuulessa
etelätuulen puhaltaessa pohjoiseen,
ja taivaan sinertävä jousi jännittyy
ylle kesäkuun kukkivan maan.
(suomennos: Julia Lainema)
Nu sprida de vita nätterna
en dager av diktat och drömt,
när aftnarnas dagg över slätterna
sin glittrande pärlskatt tömt.
Nu skrida de gyllene dagarna
över marker i grönt och violblått,
och björkarna glimma i hagarna
mot skinande fonder av solblått.
Nu glida strömoln i långsam läns
för sunnanbris mot nord,
och himmelens blånande båge spänns
över junis blommande jord.
(Arvid Mörne)
Käytössäni on ollut kaksi käsikirjoitusta, joihin tutustuin Sibelius-museon arkistossa sekä Finlands svenska sång- och musikförbundin julkaisema nuotti vuodelta 1958. Käsikirjoituksista toinen on tehty lyijykynällä ja päivätty 4/4 39. Toinen käsikirjoitus on tehty mustekynällä, muutamia lyijykynäkorjauksia lukuun ottamatta. Oletan mustekynäkäsikirjoituksen olevan myöhäisempi versio kappaleesta, sillä se on sävelten ja tekstin sijoittelun osalta lähempänä julkaistua nuottia ja säveltäjäksi on merkitty ”Esbo”, joka toimi Dahlströmin nimimerkkinä kilpailussa.
Kappaleen rakenne on ABA, jossa jokainen jakso on oma runosäkeistönsä. Alussa teksti on keskiössä harmonian ollessa hyvin staattinen. Musiikki on sävelletty sanarytmien mukaan, eikä ensimmäisten neljän tahdin aikana ole liikkuvaa melodiaa. Kappale alkaa paikallaan pysyvällä G-duurisoinnulla, toisessa tahdissa basso ja tenori muuttavat harmonian h-molliin. Alun nyanssi on pianissimo ja sopraanoiden, alttojen ja bassojen matala rekisteri tuo sävyyn vielä lisää pehmeyttä. Tekstin tärkeä merkitys näkyy paitsi sanarytmien käytössä, myös tietynlaisessa sanamaalailussa, kuten tenoristemman välkettä ja kimallusta muotoilevassa melodiassa tahdissa 7 sanalla pärlskatt.
Kuorosatsi on rytmillisesti joustavaa, peruspoljento on triolipohjainen, mutta mukana on myös pisteellistä neljäsosaa, tasajakoisessa rytmissä mutta myös osana triolia. Teksti ja musiikki luovat saumattomasti yhteistä mielikuvaa, kuten sanoilla över marker, jossa satsi on kirjoitettu korkeampaan rekisteriin ja sopraanot ja altot ikään kuin leijuvat tenoreiden ja bassojen rytmikkäämmän osuuden yllä.
Loppujaksossa staattisuus on poissa, tilalla on mezzofortessa soiva rytmikäs ja vauhdikaskin unisonoaloitus, joka johtaa runsaaseen forteen. Viimeisiin tahteihin tullaan lohduttoman kauniisti h-mollisoinnun hiljentyen nopeasti herkkään C-duurisointuun. Kappaleen neljä viimeistä tahtia ovat rauhallisemmat ja hiljaisemmat, teksti nousee taas keskiöön, sopraanot ja altot jäävät loppusointuun jo ennen kuin tenoreiden ja bassojen nyt neliääniseksi muuttunut blommande jord päättää kappaleen tunnelmallisesti.
Dahlströmin tapa säveltää on kekseliästä ja jännittävää: hän on käyttänyt vaihtuvia tahtilajeja ja enharmonista modulaatiota. Erityisesti rytmiikkaan hän on kiinnittänyt paljon huomiota. Nu sprida de vita nätterna on täynnä muuntelua trioleiden, pisteellisten kahdeksasosien ja triolin sisällä olevien pisteellisten rytmien vuorottelua. Tuntuu, että Dahlström on halunnut laulun virtaavan mahdollisimman luontevasti puheen rytmissä. Luonnosten ja julkaistun version välillä on ollut paljon juuri rytmistä kehittelyä. Tekstin sijoittelu on muutenkin tehty harkiten. Sointuhajotuksia Dahlström on muokannut tarkasti löytääkseen oikeanlaisen sävyn kuhunkin sointuun ja laulullisen linjan jokaiselle stemmalle. Hän on kiinnittänyt paljon huomiota dynamiikkoihin.
Dahlströmin kappaleet ovat kuin haikuja, impressioita tai tunnelmakuvia, lyhyitä mutta rikkaita tarinoita: sellaisia kokonaisuuksia, joita jää miettimään pitkään ja joiden taika aukeaa joka kerta yhä enemmän jättäen aina kuitenkin lisää tulkittavaksi. Teokset herättävät tunnetiloja kuulijassa, mutteivat selitä auki, ne tarjoavat mielikuvia ja häivähdyksiä, jotka yhdessä luovat harsoisen, mutta vaikuttavan kokonaisuuden. Lyhyisiin teoksiin Dahlström on saanut sisällytettyä homofonista, resitoivaa satsia, fuugamaisia jaksoja, lyhyitä soolohetkiä eri stemmalle, voimakasta unisonolaulua ja runsaita, leveitä sointuja, herkkää tunnelmaa ja rytmikästä poljentoa. Kaikki tämä on hyvin balanssissa, mikään ei tunnu väkinäiseltä tai pakotetulta. Nu sprida de vita nätternan kaari alun hiljaisuudesta voimakkaan ja intensiivisen keskiosan kautta takaisin hiljaiseen ja pehmeään sointiin muodostaa ehjän kokonaisuuden. Dahlströmin teokset ovat kuin pieniä helmiä sekakuoromusiikin suuressa meressä.
Tällä hetkellä tiedossa oleva listaus Greta Dahlströmin kuoroteoksista löytyy sivun lopusta.
LÄHTEET:
Arkistolähteet:
Sibelius-museo (SM): Greta Dahlströmiin liittyvä aineisto: sävellyskäsikirjoitukset, painetut sävelteokset, lehtileikkeet, konserttiohjelmat, valokuvat.
Kirjallisuus:
Björkstrand, Carita 1999. Kvinnan ställning i det finländska musiksamhället: utbildningsmöjligheter och yrkesvillkor för kvinnliga organister, musikpedagoger och solister 1890–1939. Åbo: Åbo Akademis förlag.
Kuha, Jukka 2017. Suomen musiikkioppilaitoshistoriaa: toiminta ulkomaisten esikuvien pohjalta vuoteen 1969. Studia musicologica Universitatis Helsingiensis; 27: Helsingin Yliopisto. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/185259/suomenmu.pdf?sequence=1&isAllowed=y (luettu 23.6.2022)
Linjama-Mannermaa, Sanna 1997, Dahlström, Greta. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: SKS. https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/10155 (luettu 16.5.2022)
Salmenhaara, Erkki 1996. Suomen musiikin historia. 2: Kansallisromantiikan valtavirta. Porvoo: WSOY.
Välimäki, Susanna; Koivisto, Nuppu 2023. Sävelten tyttäret – Säveltävät naiset Suomessa 1800-luvulta 1900-luvulle. Helsinki: SKS.
Verkkolähteet:
Dahlström, Fabian 1984. Nils-Eric Fougstedts kompositioner för kör. Turku: Acta musica – källskrifter och studier utgivna av musikvetenskapliga institutionen vid Åbo Akademi VIII. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/101985/NILSERIC%20FOUGSTEDTS%20KOMPOSITIONER%20F%C3%96R%20K%C3%96R.pdf?sequence=2 (luettu 23.6.2022)
Ekren, Carola 2014. ”Belysandet af vår allmoges andliga lif”: Traditionsinsamlingen inom Svenska litteratursällskapet. Teoksessa Arkiv Minne Glömska: Arkiven vid Svenska litteratursällskapet i Finland 1885–2010. Toi. Carola Ekren, Pamela Gustavsson, Petra Hakala & Mikael Korhonen. Helsinki: Svenska Litteratursällskapet i Finland. 22–198. https://www.sls.fi/sites/default/files/publications/pdf/1756.pdf (luettu 17.6.2022)
Elmerinfo, henkilösivu Arvid Mörnestä. https://elmerinfo.net/fi/kirjailijat/217-M-rne-Arvid.html (luettu 31.1.2022)
Kansalliskirjasto, henkilösivu Arvid Mörnestä. https://kansalliskirjasto.finna.fi/AuthorityRecord/melinda.(FIASTERI-N)000074215 (luettu 31.1.2022)
GRETA DAHLSTRÖMIN KUOROTEOKSIA:
Sekakuorolle, säestyksettömiä:
Det hjälper inte sörja, teksti: Arvid Mörne
Du grönä skog, teksti: ei tiedossa
Himlen är blå, teksti: ur Hembygdsvisor av Ola Hansson
I natten, 1956, teksti: Arvid Mörne efter J. Rainis, Westerlundin julkaisema
Kamomill, keskeneräinen, teksti: ei tiedossa
Konungabarnen, teksti: ei tiedossa
Kyrie 1939, SATB, Westerlundin julkaisema
Låt i skogen 1947. Teksti: Arvid Mörne. Sekakuorolle ja solistille, voittanut 2. palkinnon Finlands svenska sång och musikförbundin sävellyskilpailussa 1947
Magdalena, teksti: ei tiedossa
Moderspråket, teksti: ei tiedossa
Nu sprida de vita nätterna, teksti: Arvid Mörne
Rondeau, teksti: Erik Blomberg
Sommarpsalm, 1939, teksti: Arvid Mörne
Staren är en marspoet, 1939, teksti: Arvid Mörne
Stella, keskeneräinen, teksti: ei tiedossa
Sunnanland, teksti: Svante Dahlström
Tjugo år, teksti: Jarl Hemmer
Under häggarna, teksti: Jarl Hemmer
Vaggvisa, 1962, teksti: Erik Blomberg
Visa i dagningen, teksti: Arvid Mörne. Signeeraus ”Hirundo” viittaisi, että teos olisi saatettu lähettää sävellyskilpailuun
Sekakuorolle, säestyksellisiä:
Dans i parken, SATB ja vl1, vl2, vla, vlc ja kb, teksti: ei tiedossa
Pä insjöfjärden, SATB ja vl1, vl2, vla, vlc, kb, teksti: Arvid Mörne
Sångaren, SATB ja fl, vl1, vl2, vla, vlc, kb. Westerlundin julkaisema, voittanut myös 2. palkinnon Finlands svenska sång och musikförbundin sävellyskilpailussa 1936. Teoksesta myös versio sekakuorolle, sooloviululle ja pianolle. Teksti: Jarl Hemmer
Naiskuorolle, säestyksettömiä:
Allt falder Løvet, teksti: ei tiedossa
Avsked, 3-ääninen, teksti: Ingrid Nyström
Gråt inte flickor, 4-ääninen, teksti: Erik Blomberg efter Shakespeare
Gökvisa, teksti: ei tiedossa
Inga liten kvarnpiga, teksti: ei tiedossa
Lärkan, 4-ääninen, teksti: ei tiedossa
Morgonen ljusnar, teksti: ei tiedossa
Nu måste jag resa, 4-ääninen, teksti: ei tiedossa
Nunnan, teksti: ei tiedossa
Och bunden han körde till furuskog, teksti: ei tiedossa
Plocka vill jag skogsviol, teksti: ei tiedossa
Som ett eko långt ifrån, 1957, 4-ääninen, teksti: Johannes Cedelöf, Westerlundin kustantama
Vad solsken är för den svarta mull, teksti: ei tiedossa
Visa, 4-ääninen, teksti: Erik Blomberg
20 sånger arrangerade för DAMKÖR av Greta Dahlström, Keskisuomalainen boktryckerin julkaisema 1937. Sisältää ainakin seuraavat teokset: Var är vägens mål, solisti ja 3-ääninen kuoro; Det ringer till jul, 4-ääninen¸Julsång, 3-ääninen¸Vaggvisa, 3-ääninen¸Fädrens språk, 3-ääninen¸Sommarmarsch, 3-ääninen¸Vallpigan, 3-ääninen¸11. En sjöman seglar jorden rund, 3-ääninen; Och jungfrun gick sig på ängen grön, 3-ääninen; Alltjämt förgäves på blomsterstigen, 3-ääninen; Ungersven han sade till stalldrängen sin, 3-ääninen; Jungfru maja (Magdalena), 3-ääninen; En vacker sommarmorgon, 3-ääninen; Sköna jungfrun satte sig i buren och grät, solisti ja 4-ääninen kuoro.
Naiskuorolle, säestyksellisiä:
En majvals, 3-ääninen, piano, teksti: Ernst V. Knape, Loviisan FSMF 1972Sommarlandskap, 3-ääninen, piano, teksti: ei tiedossa