Ei-binäärinen sukupuoli ja identiteetti kuorossa

“Tämähän ei aluksi vaikuta koskettavan kovin monia, mutta kun tarkastellaan vähän tarkemmin niin kyllähän tämä koskettaa kaikkia. Mitä sukupuolisensitiivisempää kielenkäyttöä harjoituksissa on, sitä helpompi siellä on kaikkien olla, riippumatta sukupuolesta. Kuoronjohtaja voi itse miettiä minkälaista kieltä tai mielikuvia käyttää. Vaihtoehtoja kyllä on, kun niitä rupeaa miettimään.”

Sukupuoli on esillä kuorotoiminnassa niin kielenkäytön tasolla, ohjelmistovalinnoissa kuin esiintymisasujen ohjeistuksissa. Yllä olevassa sitaatissa kuoronjohtaja Jooa Sotejeff-Wilson tiivistää tämän artikkelin ydinkysymyksen. Juttua varten olen haastatellut lisäksi kuorolaulaja Panda Erikssonia, musiikkipedagogi Virva Kiljusta ja laulupedagogi Laura Salovaaraa, jotka kertovat omista havainnoistaan ja kokemuksistaan aiheen parissa. Lyhennetty versio artikkelista on ilmestynyt Suomen Kuoronjohtajayhdistyksen Bulletin-lehdessä kesäkuussa 2022.

Sukupuoli on moninainen ilmiö, jota ei voida jakaa kahteen selvästi toisistaan erotettavaan sukupuoleen. Käsitys vain kahdesta toisilleen vastakkaisesta sukupuolesta ei jätä tilaa heille, joiden sukupuoli on muuta kuin mies tai nainen. Sukupuolen moninaisuuteen kuuluu myös sukupuolen ilmaisu. Se sisältää kaiken yksilön toiminnan ja käyttäytymisen, jolla hän ilmaisee itselleen ja muille olevansa nainen, mies tai jotain muuta, siis esimerkiksi vaatetus, muu ulkonäkö, puhetyyli, ilmeet tai eleet. Oikeus omaan sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun haluamallaan tavalla kuuluu jokaiselle. Kuorotoiminnan sukupuolittuneet käytännöt tiedostamalla ja huomioimalla kuorossa laulamisesta voi tehdä yhdenvertaisemman kokemuksen kaikille.

”Yksi maailman yksinkertaisimmista asioista”

Kuoroa puhutellessa tulisi huomioida millaisia sanavalintoja ja mielikuvia valitsemme. Sillä on merkitystä, viittaammeko laulajiin esimerkiksi stemmanimillä tenorit ja bassot vai sukupuolitammeko heidät miehiksi.

”Yksi maailman yksinkertaisimmista asioista on, ettei puhuta naisten ja miesten stemmiksistä, vaan esimerkiksi sopraanoiden ja alttojen stemmis tai vaikka SA-stemmis. Sehän on yhtä nopeakin sanoa! Tää olisi vähimmäisvaatimus. Koska toi on niin helppo ratkaista!”, toteaa Salovaara.

Jooa Sotejeff-Wilson. Kuva: Viika Sankila

”Termit miesääni ja naisääni eivät ole sukupuolineutraaleja”, sanoo Sotejeff-Wilson, kun keskustelemme siitä, millaisin mielikuvin sanat mies- ja naisääni ovat latautuneet. Myös hän peräänkuuluttaa stemmanimien käyttämistä ja huomauttaa, että esimerkiksi sopraanoihin ja alttoihin naisina tai tyttöinä viittaaminen on syrjintää:

”Jos tiedetään että paikalla on muita kuin cissukupuolisia ihmisiä, niin pelkistä naisista ja miehistä puhuminen on syrjintää. Vaikka se olisi kuinka tahatonta. Nämä eivät ole asioita, joissa cissukupuolisille ihmisille jäisi mahdollisuus, että voin ottaa tämän huomioon tai jättää huomioimatta. Jos sulla on kuorossa muu kuin cissukupuolinen laulaja, niin heidät on huomioitava.”

Monet mielikuvat tai ilmaisut ovat jo valmiiksi sukupuolittuneita. Sukupuolineutraalit sanavalinnat antavat kaikille laulajille mahdollisuuden samastua mielikuvaan ja ohjeeseen. Jotkin ilmaisut ovat niin tiukassa, että ajatellaan, ettei niitä voi kiertää. Eräs haastattelussa esiin nouseva ilmaisu on ”isäntämiehen asento”:

”Käytän nykyään sanaa ’maatalousyrittäjä’. Yksi kuorolainen kysyi kerran, että miksi se on isäntämies? Jäin sitä asiaa miettimään ja googlasin, että mikä on sukupuolineutraali ilmaus isännälle. Se oli maatalousyrittäjä. Joten tämän kuoron kanssa sanon nykyään, että ’nyt otetaan maatalousyrittäjän asento’.”, kertoo Sotejeff-Wilson.

Ilmaisu voi olla mikä tahansa yhdessä sovittu asia, kunhan mielikuva välittyy oikein. Esimerkiksi ”maatalousyrittäjän asento” on tuonut Sotejeff-Wilsonin kuorolaisten huulille hymyn ja saanut turhan vakavuuden tekemisestä pois. Sukupuolittamisen välttämisen lisäksi on saatu iloa ja rentoutta harjoitukseen.

Sotejeff-Wilson toteaa, että yrittää välttää sukupuoleen viittaavia mielikuvia myös siksi, että hyvin usein feminiiniset mielikuvat välittävät negatiivista kuvaa, esimerkiksi ”älkää olko niin kympin tyttöjä” ja maskuliiniset positiivisia:

”Sillä on paljon väliä, että sanooko vaikka että ’enemmän munaa’ vai ’laulakaa stydimmin’ tai ’jykevämmin’”.

”En halua performoida äijämäisyyttä”

Esiintymisasut ja pukeutumisohjeistukset herättävät paljon keskustelua. Kaikki haastateltavat toivovat sukupuolisensitiivistä näkökulmaa esiintymisasuihin ja luopumista tiukoista, sukupuolen mukaan eritellyistä asuohjeistuksista. Sen sijaan, että ohjeistetaan naiset pukeutumaan mekkoon ja miehet pukuun, tulisi laulajille antaa oikeus päättää itse mitä laittaa päälle. Konserttitilannetta sopivalla tavalla kunnioittava ja yhdenmukainen vaatetus on mahdollista toteuttaa esimerkiksi yksinkertaisella ohjeistuksella ”päälle siistiä mustaa”.

”En koe sitä kantaaottavana, jos pukeudun siististi mutta niin kuin itse haluan. Edellisen keikan lauloin satiini-jumpsuitissa ja meikattuna. Se on ollut myös todella tärkeää mulle, että siihen ei puututa negatiivisesti. Kuoronjohtajalla on myös suuri valta siinä, miten hän suhtautuu siihen, miltä kuorolaiset näyttävät.”, toteaa Eriksson.

Panda Eriksson. Kuva: Tinksu Wessman

Monet kuorot noudattavatkin jo sukupuolisensitiivisempää linjaa ja pitävät tärkeänä sitä, että kukin saa itse valita, miten haluaa presentoida itsensä konserttitilanteessa. Keikkavaatteekseen on valinnut hameen myös tenoreita tai bassoja, tärkeintä on ollut se, että laulaja itse tuntee olonsa mukavaksi valitsemassaan asussa. Eriksson jatkaa aiheesta:

”En halua performoida äijämäisyyttä. En ole mies enkä ole maskuliininen ihminen luonnostaan. Olen kyllä mennyt mieskuoron harjoituksiin pinkeissä glitter-kengissä. Kun olen kävellyt kakkosbasson riviin, niin on tuntunut, että jotkut katsovat, että ’mitä helvettiä’. Että ikään kuin olisi loukkaus miehiselle identiteetille, että tässä tulee tämä keijukainen ja menee kakkosbassoon.”

Sotejeff-Wilson muistuttaa, että vastuu sukupuolisensitiivisyydestä on koko kuorolla, ei vain heillä, joita aihe henkilökohtaisesti koskettaa:

”Enemmistön näkökulmasta tämä on tosi yksinkertaisia, että mikseivät kaikki vain voi laittaa mekkoa tai pukua päälle. Mutta kun kaikki eivät vain voi, niin silloin se on otettava huomioon. Kuoronjohtajan tai kuoron hallinnon vastuulla on se, miten tämä asia käsitellään. Ja vastuu on myös sanoa, että nyt pulinat pois. Että yhteinen päätös on, että päällä voi olla mitä vaan, kunhan se on mustaa. ”

Sotejeff-Wilson huomauttaa, että perustelu, että tarkoilla ohjeistuksilla vältetään epäsiisteys, on hatara:

”Koska kyllähän miehillä voi olla joku ikivanha puku, jossa takki ja housut on ihan eri mustan sävyä ja housut liian lyhyet, mutta se ei olekaan se juttu. Ja aina on joku, joka inhoaa niitä pakollisia helmiä tai muita riippumatta siitä, mitä sukupuolta edustaa.”

Kiljunen pohtii sitä, miten esimerkiksi liian tiukka mekko saattaa vaikuttaa hengittämiseen ja sitä kautta äänenmuodostukseen.

”Miksi keikoille pitää pakottaa ihmiset pukeutumaan vaatteisiin, joissa heillä on mahdollisimman epämukavaa, kun he laulaisivat paremmin, jos heillä olisi päällään sellaiset vaatteet, joissa kokevat olevansa hyvännäköisiä ja tuntevat olonsa hyväksi?”, Sotejeff-Wilson kysyy.

”Hieman olen karsastanut niitä kukkasia ja perhosia”

Kiljunen kertoo viimeistelevänsä tänä keväänä julkaistavaa opinnäytetyötään. Hän on opettanut kolmea muunsukupuolista lauluoppilasta ja tarkastellut työssään muun muassa ääni-identiteettiä ja ohjelmistovalintojen merkitystä opetuksessa. Puhumme siitä, miten vahvasti sukupuolitettua osa lauluopetuksessa käytettävästä ohjelmistosta on:

Virva Kiljunen

”Klassisen lauluopetuksen sukupuolineutraalien luontoaiheisten laulujen löytäminen oli helppoa. Mutta siinä vaiheessa, kun siirrytään ihmisten kuvaamiseen, niin on vaikeampaa löytää sukupuolineutraalia ohjelmistoa.”, kertoo Kiljunen.

Hän on laulattanut oppilaillaan monipuolisesti kappaleita eri näkökulmista ja aiheista:

”Tehtiin yhden oppilaan kanssa duettoa, jossa hän sai kokeilla molempien henkilöiden näkökulmaa. Riippumatta siitä kenen suulla laulettiin, useimmat lauloivat kappaleita ihan mielellään. Tärkeintä oli, että he saivat variaatiota ohjelmistoon. Yhdelle oli toisissa opinnoissa annettu pelkästään feminiinisiä kehtolauluja laulettavaksi ja tämän hän oli kokenut tylsäksi.”

Kiljusen opettamat laulajat olivat toivoneet, että klassisessa lauluohjelmistossa olisi kappaleita, joiden rooli olisi muunsukupuolisen henkilön. Sotejeff-Wilson kertoo, että on omille kuoroilleen valikoinut ohjelmistoa, jossa sukupuoli ei esiinny missään roolissa. Hän pohtii, miten jokainen tulee väistämättä jossain vaiheessa laulaneeksi kappaleita, joiden ajatuksia tai teemoja ei välttämättä itse allekirjoita:

”Kyllähän muusikkona joutuu välillä ottamaan toisen roolin ja asettumaan siihen. Mutta sitten jos ei-binäärinen ihminen joutuu jatkuvasti ottamaan jonkun roolin, niin se ei ole oikein eikä terveellistä tai hänelle hyväksi. Erityisesti jos kuoronjohtaja tietää, että kuorossa on joku muukin kuin cissukupuolinen henkilö, olisi kyllä paikallaan miettiä ohjelmistoa sen mukaan.”

Salovaara toteaa, että opiskellessaan laulua häntä oli ahdistanut se, miten lauluohjelmisto muodostui pitkälti feminiinisistä kukkaislauluista. Hän sanoo, että sama linja näkyy naiskuorojen ohjelmistossa:

”Perinteinen naiskuoro-ohjelmisto on aihepiireiltään äitiys- ja muita tällaisia kappaleita. Hieman olen karsastanut niitä kukkasia ja perhosia.”

Haastateltavat kommentoivat, että nais- ja mieskuorojen ohjelmistojen teemat ovat usein hyvin sukupuolittuneita. Kuuluessaan nais- tai mieskuoroon tulee tahtomattaankin vastaanottaneeksi kokonaisen arvomaailman ohjelmiston ohessa, vaikkei se edustaisikaan omaa ajattelua ja näkökulmaa. Sekä nais- että mieskuorossa laulanut Eriksson pohtii:

”On tietynlainen jännite siinä, millaisia lauluja on soveliasta naiskuoron laulaa. Naiskuoro laulaa perhosista ja kukista ja mieskuoron kappaleet ovat meininkiä ’vittu on kiva olla äijä’.”

Hän puhuu myös siitä, miten feminiinisiä ja maskuliinisia elementtejä ja mielikuvia voi hyödyntää ohjelmistossa monipuolisemmin, ja perinteisiäkin aiheita käsitellä tuoreella tavalla:

”Kyllä pystyy kirjoittamaan myös kantaaottavaa musiikkia ilman että se oikeasti on kantaaottavaa. Esimerkiksi Mikko Sidoroffin Pyhä yö alkaa tekstillä, jossa on äijämäinen meininki: esitellään mies, Jooseppi. Kuitenkin soundi on kirkas ja diskanttipainotteinen. Sitten taas Maria-kohdat ovat syviä ja se äidin voima kuuluu siinä. Erinomainen esimerkki siitä, että edes sen perinteisen joululaulun ei tarvitse olla stereotyyppistä.”

Sukupuolittunut ohjelmisto ei tarjoa cissukupuolisillekaan laulajille välttämättä kovin laajaa tarttumapintaa. Jotkin perinteet kaipaisivat tuulettamista, jopa rikkomistakin. Salovaara mainitsee yhtenä esimerkkinä serenadiperinteen ja kysyy:

”Jos halutaan noudattaa perinnettä, jossa esimerkiksi vierailevalle johtajalle lauletaan serenadi, niin miksei voi olla sekakuoroserenadia, miksi pitäisi olla niin että naisjohtajalle laulavat miehet ja miesjohtajalle naiset?”

Erikssonkin mainitsee perinteet:

”Toksinen maskuliinisuus näkyi myös siinä kun yliopiston naiskuoro vihdoin pääsi mukaan vappuesitykseen, joka oli perinteisesti ollut ainoastaan mieskuoron tapahtumana. Monen suhtautuminen oli, että tässä nyt loukataan mieskuoroperinnettä. Eikä kyse ollut edes siitä, että mieskuoron oma ohjelma olisi muutettu vain sekakuoro-ohjelmistoksi, mieskuorolla oli myös omaa materiaalia, mutta niin oli myös naiskuorolla. Alusta asti naiskuoro on ollut pikkusisko, joka tulee perässä ja kerää jämät. Mieskuoro on ’the juttu’. Samaa ei kuitenkaan ole nykyajan sekakuoromusiikissa: ei ole sellaista, että miehet on se juttu ja naiset on mausteena. Mutta kun erotetaan kuorot erikseen, niin yhtäkkiä tulee tämä esiin.”

”Niin hieno soundi!”

Puhumme termeistä nais- ja mieskuoro ja siitä, mitä näillä sanoilla tarkoitetaan. Esimerkiksi naiskuoro terminä tarkoittaa kuoroa, jossa laulaa naiseksi itsensä kokevia laulajia, kun taas diskanttikuoro viittaa sopraanoista ja altoista muodostuvaan kuoroon. Nais- tai mieskuoro nimityksenä ei siis yksiselitteisesti kuvaa sitä, minkälaisesta instrumentista on kysymys. Kiljunen pohti, vaikuttaako sanojen nais- ja mieskuoro käyttäminen siihen, että muunsukupuolinen laulaja ei hakeudu tällaiseen kuoroon lainkaan. Sotejeff-Wilson pohtii:

”Ketä puhutellaan, kun puhutellaan kuorolaisia? Sulkeeko nais- tai mieskuoro lähtökohtaisesti jo nimikkeenä ulkopuolelle ei-binääriset laulajat? Tuleeko ei-binääriselle henkilölle mieleenkään mennä esimerkiksi mieskuoroon, vai voiko kuorotyypin nimike muodostua kynnyskysymykseksi? Tai vastaavasti naiskuoron kanssa. Pitäisikö kuorojen nimiä laajentaa? Naiskuorohan voisi olla diskanttikuoro, mutta keksisikö kukaan mieskuorolle vastaavaa?”

Toteamme, että käytössä oleva sanasto on vaillinainen, sillä mieskuorolle ei löydy termiä, joka viittaisi vain instrumenttiin, ei sukupuoleen. Eriksson kertoo omakohtaisesta kokemuksestaan mieskuorolaisena:

”Kun tulin kaapista niin eräs mieskuoron laulaja sanoi, että oli valmis menemään barrikadeille perinteisen mieskuorolaulun puolesta. Hän vastusti voimakkaasti sitä, että liittyisin mieskuoroon, hän ei halunnut, että mieskuoroon ’tulee tällaista sekoilua’.”

Laura Salovaara. Kuva: Riikka Käkelä-Rantalainen

Salovaara kertoo, että yhdessä kuorossa on tietoisesti häivytetty pois termi naiskuoro:

”Se on nykyään diskanttikuoro tai laajemmin sopraano- ja alttoäänistä koostuva kamarikuoro. Koelauluilmoituksissa on jo vuosia lukenut, että haetaan sopraanoja ja alttoja ja vielä erikseen määriteltynä, että altossa huomioidaan myös kontratenorihakijat. Ei ole vielä tullut kontratenoreita. Soundi diskanttikuorobiisissä, jossa on kontratenoreita mukana altossa, on ihan mieletön! Tenori saa aikaiseksi sillä korkeudella niin paljon helpommin niin paljon enemmän ääntä. Ja nimenomaan juuri se kombo on tosi mielenkiintoinen.”, kertoo Salovaara ja jatkaa:

”Toisaalta olen laulanut miesyhtyeen kontratenoristemmassa sopraanotuplaajana. Se yhdistelmä, joka tästä syntyy, on todella maaginen ja todella erityistä. On sääli, ettei tätä enempää käytetä, koska se tuo kuoromeininkiin jotain hyvin uutta!”

Eriksson kertoo vastaavasta kokemuksesta:

”Musta on hienoa, että tenorin rooli voi olla niin erilainen vaikka vanhassa musassa, että ’jes, meidän korkeat tenorit siirretään ylös alttoon’. Ja kaikki on ihan että ’niin hieno soundi!’.”

Kiljunen toteaa, että sukupuolisensitiivinen ja kaikkein yksinkertaisin ratkaisu on, että etsitään uusia laulajia äänityypeittäin:

”Haetaan laulajia, ei sukupuolia.”

Sotejeff-Wilson jatkaa:

”Toki voi olla että tämä vaatii aika ison avartumisen ajattelussa, jos vaikka joku pitkät perinteet omaava mies- tai naiskuoro päättäisi tehdä näin. Se voi olla aika iso juttu kuorolle.”

Hakuprosessin avaaminen kuoron puolelta on ensimmäinen askel. Muutos vaatii kuitenkin myös avartumista yleisessä ajattelussa ja asenteissa, jotta esimerkiksi kontratenori kokee luontevaksi hakeutua diskanttikuoroon laulamaan.

”Me kaikki tehdään tätä rakkaudesta musiikkiin”

Kaikki haastateltavat puhuvat siitä, kuinka tärkeää on, että laulajat kohdataan yksilöinä. Salovaaran ja Erikssonin kanssa keskustelemme erityisesti transprosessin läpikäyneiden laulajien äänenkäytöstä.

”Ensimmäisen kerran kun opetin transsukupuolista henkilöä, niin se tilanne tuli yllättäen ja yhtäkkiä, ja sitten ne olivat vielä aika spesifejä juttuja, joita piti alkaa purkamaan siinä hetkessä. Mutta onneksi olin jonkin verran jo lukenut siinä vaiheessa asiasta. Ja toisaalta kun mun suhtautuminen lauluopetukseen ylipäätään on, että ’kukas sä oot, mistä lähdetään liikkelle?’. Oli kuka tahansa, niin ei ole tiettyä kaavaa minkä kautta siellä tunneilla pitäisi lähteä liikkeelle”, Salovaara kuvailee opetustilannetta.

Tällä hetkeä bassoa laulava Eriksson kertoo, kuinka kaunis ja tiivis mezzosopraanon ääni hänellä oli ennen transprosessia. Hän sanoo kokevansa, että äänenmurroksen myötä äänen laatu on kärsinyt:

”Kun äänenmurros tuli, niin se oli kuin olisi koskettimet edessä, mutta joku siirtää soitinta ja kädet jäävät paikalleen. Luulet olevasi eri paikassa kuin olet. Huomaat, että on todella vaikeaa virittää, että alkusoinnussa on joku soraääni ja tajuat että ’voi paska se olen minä’. Sitten tuli myös kaikki kukot ja muut perinteiset jutut, jotka liittyvät äänenmurrokseen. Kehohan käy läpi ne samat jutut kuin cissukupuolisilla pojilla murrosiässä. Olen käynyt konsultaatiossa ja tiedän, että on täysin mahdollista laulaa laadukkaasti prosessin jälkeenkin. Silti tekniikka muuttui niin paljon, että kaikki se tiiviys katosi ja ikään kuin keuhkot eivät riittäisi siihen mitä äänilaite tarvitsee.”

Salovaara toteaakin, että juuri tästä on kyse:

”Monelle tulee hallitsemattomuuden tunnetta omasta äänestä ja he kokevat, että kvaliteetti kärsii. Kun aloittaa hormonihoidot niin transmiehillä äänihuulet kasvavat, mutta kurkunpään rustot eivät: ne jäävät sen kokoisiksi kuin ovat olleet. Siitä tulee monelle vuotosuutta ja hallinnan puutetta, myös koska keuhkojen tilavuus ei kasva. Nämä ovat sellaisia juttuja, jotka pitää tekniikan uudelleen säädöllä koittaa saada haltuun.  Transnaisilla voi tulla äänen rasittumisongelmaa, ellei ääntä nosteta hallitusti, oikeaa tekniikkaa opettelemalla. Osa opetteleekin laulamaan kontratenoritekniikalla. Mutta on myös transnaisia, jotka laulavat bassoa, kuten Sam Taskinen ja Lucia Lucas. Ihmisillä on erilaisia tapoja luovia lauluäänen ja identiteetin kanssa.

Salovaara sanoo, että laulunopetuksessa ja äänenmuodostuksessa on osattava kuunnella ja tunnusteltava tilannetta:

”Lähdetään siitä, mitä juuri tämä laulaja tarvitsee. Erityisen herkkänä on oltava siinä, minkälaista kieltä tämän ihmisen kanssa on käyttää ja mitä harjoituksia teettää. Esimerkiksi jos oppilaalla on äänidysforiaa ja toive feminiinisempään ääneen, ei kannata valita huutamalla tehtyjä harjoituksia, koska ääni voi yhtäkkiä tipahtaa hallitsemattomasti matalalle. Sitten taas jollekin toiselle tämä ei välttämättä ole ongelma. Juuri sen kuuntelun mä kokisin kaikkein tärkeimmäksi, että kohtaa yksilönä sen, joka siinä edessä on. Mihin tietysti pitäisi pyrkiä aina, jokaisessa tapauksessa.”

”On todella tärkeää, että lauluopettaja on sensitiivinen. Ei tarvitse olla erikoistunut transprosesseihin, silti voi tarjota sensitiivisyyttä – perusinhimillisyyttä laulutunnin aikana.”, Eriksson sanoo.

Kohdatessaan ei-binäärisen henkilön laulunopettaja tai kuoronjohtaja saattaa joutua muokkaamaan omaa ajattelutapaansa. Yksilöllisempi ja kuuntelevampi ote on kuitenkin palvelus kaikille. Kiljunen jatkaa:

”Sillä, miten laulunopettaja tai kuoronjohtaja itse suhtautuu asiaan ja vastaanottaa sen on valtava merkitys.”

Kaikki haastateltavat tiedostavat sen, että aihe on haastava ja virheitä tulee tehtyä, ihan jokaisen. Sotejeff-Wilson kertoo, kuinka itsekin muunsukupuolisena välillä möläyttää harjoituksissa ”naiset” tai ”miehet”. Tärkeintä on kuitenkin virheistä oppiminen ja anteeksipyytämisen taito.

”Kuoronjohtaja voi vaikuttaa siihen, että muunsukupuolinen henkilö kokee itsensä mahdollisen hyvin kohdatuksi. Käytetään niitä sanoja, joita tämä henkilö toivoo käytettävän. Ei oleteta sukupuolta esimerkiksi ulkonäön perusteella. Jos käyttää väärää termiä, riittää kohtelias anteeksipyyntö ja jatkossa sitten muistaa sen oikean termin”, Kiljunen ohjeistaa.

Salovaara on samaa mieltä:

”Jos tekee virheen tai huomaa sanoneensa tyhmästi, niin sitten vain korjaa. Ei ala selittelemään tai tekemään siitä numeroa tyyliin ”ei kun siis nykyäänhän pitää sanoa näin”, vaan korjaa ja sitten pikkuhiljaa se siitä muuttuu.”

Sotejeff-Wilson kokee, että muunsukupuolisena hänen on nostettava asia esiin niin kauan, kunnes asiat ovat kaikille itsestään selviä. Hän huomauttaa, että kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita tähän ja siksi oletusarvoisesti tulisikin ajatella, että kuorossa on muitakin kuin binäärisiä ihmisiä:

”Niin kauan, kun perusoletus on, että kaikki ovat naisia tai miehiä, on pakko tulla kaapista. Mutta se voi olla tosi vaikeaa. Parhaimmillaan kuorohan on yhteisö, jossa tätä voi harjoitella, että siellä voi tulla ulos kaapista ja olla oma itsensä. Luulen, että sillä, että millainen maine kuorolla on vaikka inklusiivisuuden suhteen, on paljon merkitystä rekrytoinneissa. Varmasti vaikuttaa jonkun valveutuneen nuoren ihmisen valintaan, että meneekö tuohon vai tuohon kuoroon. Pieniä asioita, joilla voi olla suuri merkitys.”

Hän jatkaa:

”Minusta tärkeintä on se, että kuoronjohtaja hankkii lisää tietoa ja on mahdollisimman avoin uusille asioille. Kielenkäytössä tärkeintä olisi se, että sitä opetettaisiin. Ensinnäkin, että sukupuolen moninaisuudesta puhuttaisiin kuoronjohtajien koulutuksessa. Ettei kaikki jäisi yksilöiden harteille.”

”Me kaikki tehdään tätä rakkaudesta musiikkiin eikä sen takia että tällä tehdään jotain identiteettipolitiikkaa. Olisi tosi tärkeää, että taattaisiin jokaisen oikeus musiikkiin. On rikkaus, että ihmiset ovat erilaisia, samalla tavalla kun on rikkaus, että jokaisen ääni on erilainen ja soi eri tavalla siinä ryhmässä.”, Eriksson toteaa.

Tämän artikkelin kirjoittaminen on ollut minulle silmiä avaavaa, inspiroivaa ja myös haastavaa. Näkökulma tekstiin on tarkentunut tekemieni haastattelujen kautta, mutta aihe on paljon monisyisempi ja laajempi. Koska yksi artikkeli ei pysty tarjoamaan kaikkia näkökulmia asiaan, olen koonnut jutun loppuun lyhyen sanaston ja muutamia linkkejä, joiden avulla aiheeseen perehtymistä voi jatkaa.

Linkkejä:

https://seta.fi/sateenkaaritieto/sukupuolen-moninaisuus/

https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuolen-moninaisuus/sukupuolen-moninaisuuden-sanasto/

https://www.dropbox.com/s/9pzu61q8oa658ku/Toimittajaopas_2019.pdf?dl=0

Virva Kiljusen keväällä 2022 ilmestyvä opinnäytetyö muunsukupuolisten lauluopetuksesta löytyy julkaistuttuaan: https://www.theseus.fi

Johanna Tikkanen: Transihmisten lauluopetus: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/504285/Tikkanen_Johanna.pdf;jsessionid=6E607B7E3FD454FC7A0AF82108184071?sequence=2

CN Lester: Trans Like Me (Virago, 2017)

Binääri tarkoittaa kaksinapaista. Sukupuoli-identiteetti voi olla binäärinen tai ei-binäärinen. Ei-binäärinen on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei sovi kaksinapaiseen nainen-mies -jakoon.

Cissukupuolinen ihminen on tyytyväinen syntymässä määriteltyyn sukupuoleen.

Muunsukupuolinen on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei ole yksiselitteisesti miehen tai naisen identiteetti, vaan näiden yhdistelmä tai jotain muuta.

Sukupuolisensitiivisyys on ajattelutapa, jossa huomioidaan sukupuoli ja siihen liittyvät normit ja niiden vaikutukset sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Sukupuolineutraalius on ajattelutapa, jossa sukupuolta ja sen erilaisia merkityksiä ei oteta huomioon. Rakenteissa, laeissa ja tiloissa sukupuolineutraalius voi olla hyvä asia. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sukupuolineutraalius voi johtaa ”sukupuolisokeuteen”, eli siihen, että ihmisen sukupuoli ei tule lainkaan nähdyksi ja huomioiduksi.

Transihminen on yleiskäsite, jolla usein kuvataan kaikkia, joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu joskus tai aina eroaa odotuksista sille sukupuolelle, johon heidät syntymähetkellä määriteltiin.

Transsukupuolisen ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan.